Resoluutio

Wikipedia

Resoluutio on tietotekniikan termi, jolla kuvataan mm. bittikarttagrafiikassa kuvan erotuskykyä (yksityiskohtien määrää) tai kokoa. Termiä "resoluutio" käytetään useissa eri merkityksissä:

1. Resoluutio voi merkitä kuvan tarkkuutta eli erottelukykyä. Tällöin sen yksikkönä on yleenä pikseliä (kuvapistettä) pituusyksikköä kohti (pixels per inch / points per inch / dots per inch). Tämä arvo voidaan ilmaista tietokoneen näytölle, tyypillisimpiä ovat 72 dpi tai 96 dpi. Tulostimissa arvo voi olla esim. 300 dpi.
2. Toisessa merkityksessä resoluutio on pelkästään kuvan muodostavien pikselien määrä, tällöin se ilmaistaan muodossa pikselien määrä vaakasuunnassa × pikselien määrä pystysuunnassa. Tietokoneiden näyttötilojen tarkkuus ilmaistaan yleensä tässä muodossa, esimerkiksi 1024×768.
3. Muut merkitykset, esim. A/D-muuntimen resoluutio, joka ilmoitetaan yleensä bitteinä.

Esityslaitteiden – näyttöjen ja projektorien – tarkkuuksia ilmoitetaan pikselimäärien lisäksi lyhenteinä. VGA (Video Graphics Array) on tarkkuudeltaan 640×480 pikseliä. SVGA (Super Video Graphics Array) on 800×600 pikseliä. Muita tarkkuuksia ovat XGA (1024×768), SXGA (1280×960) ja UXGA (1600×1200). Matkapuhelimien ja kannettavien laitteiden näytöissä voidaan käyttää termiä QVGA, eli neljännes VGA:sta (320×240).

Sisällysluettelo 1 Videoformaatit 2 Digitaalikamerat 3 Skannerit 4 Tulostimet

[muokkaa] Videoformaatit

TV- ja videotuotannossa käytetyn MPEG-2-videon tarkkuus voidaan ilmoittaa kuvan resoluutiona. Koska kuvan koko vaihtelee näyttölaitteella, sen tarkkuutta mittayksikköä kohti ei ole järkevä ilmoittaa.

DVD-videon resoluutio on korkeintaan 720×576 pikseliä(PAL) tai 720x480(NTSC). DVD:n resoluutio voi laskea kuvasuhteen mukaan 720×360 pikseliin. Huomaa että videokuvan pikselit eivät ole aina neliönmuotoisia, vaan ne venytetään koko kuva-alaan (kuvasuhteeseen 4:3 tai 16:9).

Erilaisille analogisille järjestelmille voidaan laskea digitaalista vastaava resoluutio, tällöin yleisradiotasoinen lähetys olisi resoluutioltaan 460×360 ja VHS-video 300×360.

Digitaalinen CD-I formaatti on resoluutioltaan vain 320×180.

Teräväpiirtotelevisioiden (HDTV) suurimmat kuvan lähetystarkkuudet ovat jopa 1920×1080. Harvat televisiot tosin pystyvät tähän tarkkuuteen kuvaputken värillisten kuvapisteiden osalta.

[muokkaa] Digitaalikamerat

Digitaalikameran resoluutio ilmoittaa CCD- ja CMOS-kennon pikselien kokonaismäärän eli kennon erottelutarkkuuden. Erottelutarkkuus merkitään muodossa pikselien määrä vaakasuunnassa × pikselien määrä pystysuunnassa.

Kameroissa on usein useita tarkkuusvaihtoehtoja kuvalle, esim. 2272×1704, 2048×1536, 1600×1200 ja 640×480 pikseliä. Joissakin digitaalikameroissa voidaan valita kennon erottelutarkkuuden lisäksi pikselitiheys. Kuvan ottohetkellä syntyvän kuvatiedoston pikselitiheys määräytyy digitaalikameran valmistajan käyttämistä tehdasasetuksista tai kuvaajan valitsemista pakkausasetuksista. Yleisimmät asetettavat pikselitiheydet ovat 72 ppi, 180 ppi, 300 ppi.

Nämä digitaalikameran tallentamat pikselitiheydet ovat kamerakohtaisia. Kuvaushetkellä käytetään usein digikameran suurinta erottelutarkkuutta. Kuvankäsittelyn yhteydessä kumpaakin (tai vain toista) kuvatiedoston ominaisuutta muutetaan, jotta kuvatiedostoa voidaan käyttää tulostamiseen, esittämiseen tai painamiseen. Digitaalikameran kuvan fyysinen koko muodostuu vasta tulostusvaiheessa.

[muokkaa] Skannerit

Skannereiden myyntiesitteissä resoluution lyhenteenä näkyy usein dpi (dots per inch). Tosiasiallisesti skanneri tallentaa kuvan kuvatiedostoksi, joka koostuu pikseleistä. Olisi täsmällisempää käyttää yksikköä ppi, vaikka myyntiesitteet ja skanneriohjelmat ilmoittavat yksiköksi dpi. Skanneri ja digitaalikamera tuottavat pikselitiheyden (ppi), tulostin pistetiheyden (dpi).

Skannerin optinen resoluutio kertoo valokuvasta tallennettujen pikseleiden määrän sellaisenaan. Interpoloitu resoluutio puolestaan kertoo myös ohjelmallisesti tuotetut pikselit, yksityiskohdat, joita ei ole alkuperäisessä valokuvassa. Yleensä ohjelmallisesti lisätyt pikselit ovat reunustavien pikselien keskiarvoja. Kinofilmin (36×24 mm) tarkkuus on noin 4000 ppi. Kinofilmi tulisi skannata 8000 ppi tarkkuudella (skannerin optinen resoluutio), jotta filmiltä saataisiin tallennettua kaikki yksityiskohdat.

Skannereiden ja tulostimien myyntiesitteet sisältävät yhä suurempia resoluutioita, esim. 600–9600 dpi. Ihmisen silmän tarkkuus on arvioiden mukaan 1800 dpi. Tätä pienempiä yksityiskohtia on vaikea nähdä tulostetusta kuvasta ilman suurennuslasia l. luuppia. Silmän erottelukyky on n. 30 cm etäisyydellä noin 300 dpi. Silmin ei voi erottaa kahta erillistä pistettä 25 cm päästä, jos pisteiden etäisyys on pienempi kuin 1/15 mm.

[muokkaa] Tulostimet

Tulostimen tarkkuus kertoo, montako pistettä tulostin tekee tietylle alueelle, esim. 2880×1440 pistettä tuumalle (dpi). Mustesuihkutulostimen kuva ei juurikaan parane terävyydeltään 300 dpi tarkkuuden ylittämisen jälkeen – eikä kuvanlaatu ole yksinomaan mustesuihkun suuttiminen tuottamien CMYK-väripisteiden halkaisijasta kiinni.

Laskennallinen (interpoloitu) resoluutio poikkeaa väripisteen tosiasiallisesta koosta paperilla. Useimmille mustesuihkutulostimen käyttäjille riittää tulostimien vertailuperusteeksi se, että eri tulostusresoluutiolla tulostetut värikuvat näyttävät useasta katsojasta täysin samanlaisilta. Tulostuslaatu riippuu mm. tulostuspisteiden määrästä, koosta, muodosta, kohdistuksesta, kuvan sävyalasta, värien tasaisuudesta ja puhtaudesta, mustan värin määrästä sekä paperin pohjaväristä. Tulostuspaperin tasaisuus ja pintakäsittely vaikuttavat myös kuvanlaatuun.

Valokuvia tulostettaessa käytetään 150–400 dpi tuumatarkkuutta käytettävän tulostus- ja painomenetelmän mukaan. Kuvan katseluetäisyys vaikuttaa siihen, nähdäänkö valokuvassa kuvapisteitä. Värivalokuvan pistetiheydeksi riittää useimmissa tapauksissa 300 dpi tarkkuus. Mustesuihkutulostimella 150 dpi tarkkuus riittää tavalliselle paperille tulostettaessa. Digitaaliset kuvatulostimet pystyvät 400 dpi tarvittaessa tarkkuuteen.