OPEC

Wikipedia

OPECin logo.

OPEC (Organization of the Petroleum Exporting Countries) on öljynviejämaiden yhteistyöorganisaatio. Järjestöön kuuluu 11 jäsentä: Algeria, Indonesia, Iran, Irak, Kuwait, Libya, Nigeria, Qatar, Saudi-Arabia, Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Venezuela. Vuodesta 1965 lähtien sen kansainvälinen pääkonttori on ollut Wienissä, Itävallassa. Organisaation tehtävänä on neuvotella öljy-yhtiöiden kanssa öljyn tuotannosta, hinnoista ja tulevista oikeuksista. OPEC on suhteellisen avoimesti kartelli, joka palvelee jäsenmaidensa etuja.

[muokkaa] Järjestön rooli ja historia

OPECin pääkonttori Wienissa, Itävallassa.

OPEC perustettiin 14. syyskuuta 1960 Bagdadissa pidetyssä konferenssissa, jolloin siihen liittyi viisi maata. OPECin jäsenet muodostavat kartellin, jonka päämääränä on neuvotella jäsenmaista viedyn öljyn hyväksyttävä määrä ja hinta. Yhteistoiminnalla OPEC pyrkii säätelemään öljyntuotantoa ja hintoja, pääasiassa asettamalla kiintiöitä jäsenilleen.

Jäsenmaat pitävät hallussaan noin 2/3 maailman öljyreserveistä. Ne hallitsevat 40% maailman vuotuisesta maaöljytuotannosta ja puolet viennistä. OPECin toiminnan ansiosta jäsenvaltiot saavat huomattavasti paremman vastineen öljylleen kuin ne saisivat ilman järjestöä.

Koska maailmanlaajuisessa öljymyynnissä käytetään Yhdysvaltain dollareita, muutokset dollarin arvossa suhteessa muihin valuuttoihin vaikuttavat OPECin päätöksiin tuotannon määrästä. Esimerkiksi jos dollarin arvo heikkenee suhteessa muihin valuuttoihin, OPECin jäsenvaltiot saavat vähemmän tuloja muilla valuutoilla, mikä johtaa näiden ostovoiman huomattavaan vähentymiseen.

Euron käyttöön ottamisen jälkeen Irak päätti yksipuolisesti vastaanottaa maksuja euroissa dollareiden sijaan. Jotkut arvelevat, että tämä päätös olisi voinut vahingoittaa vakavasti Yhdysvaltojen taloutta, jos muut OPECin jäsenet olisivat toimineet samoin. Irakin sodan jälkeen maksuvaluutta muutettiin takaisin dollariksi. Iran suunnittelee europohjaisen öljypörssin avaamista vuonna 2006 [1].

OPECin päätöksillä on huomattava vaikutus kansainvälisiin öljyhintoihin. Esimerkiksi vuoden 1973 öljykriisin yhteydessä OPEC kieltäytyi kuljettamasta öljyä länsimaihin, jotka olivat tukeneet Israelia Jom kippur -sodassa Egyptiä ja Syyriaa vastaan. Tämä johti öljyn hinnan nelinkertaistumiseen viideksi kuukaudeksi.

Teollisuusmaiden yhteisö OECD ryhtyi etsimään vaihtoehtoja öljyriippuvuudelle, ja sen jäsenmaat perustivat kansainvälisen energiajärjestön IEA:n, jota voidaan pitää eräänlaisina vastavetona OPECille.

Toisin kuin monet muut kartellit, OPEC on menestyksekkäästi nostanut öljyn hintaa pitkinä ajanjaksoina. Huomattava osa OPECin menestyksestä voidaan liittää Saudi-Arabian joustavuuteen. Se on sallinut sopimusten rikkomisia muiden kartellin jäsenien osalta ja vähentänyt tuotantoaan kompensoidakseen muiden tuotantokiintiöiden ylityksiä. Aikaisemmin Saudi-Arabia oli ainoa maa, jolla oli varakapasiteettia ja mahdollisuus nostaa vaivatta tuotantoaan, mutta tämä ajanjakso on päättynyt, eikä OPEC enää pysty hallitsemaan öljyn hintoja entisellä tavalla [2] [3].

OPEC tulee hallitsemaan tulevaisuudessa maailman öljyntuotantoa yhä voimakkaammin, sillä tuotannon muissa kuin OPEC-maissa on arvioitu kääntyvän laskuun aikaisemmin, ehkä jo muutaman vuoden kuluessa. OPEC-maiden todellisistä reserveistä ei kuitenkaan ole varmaa tietoa: esimerkiksi 1980-luvulla Kuwait nosti kiintiöiden käyttöön oton yhteydessä reserviarviotaan 50 prosentilla yhdessä yössä, jota muut maat seurasivat, eivätkä reserviarviot ole koskaan laskeneet [4].

Öljy on yhä edelleen tärkein länsimaiden käyttämistä fossiilisista polttoaineista ja yksi nykyaikaisen talouselämän pääpilareista, minkä takia OPECin päätöksillä on maailmanlaajuista merkitystä.

[muokkaa] Jäsenet

OPECin 11 jäsenvaltiota, suluissa öljyn nettovientimäärät (miljoonaa barrelia päivässä) vuonna 2004 EIA:n mukaan. Gabon ja Ecuador ovat aikaisemmin olleet OPECin jäseniä. Indonesia harkitsee organisaatiosta eroamista, sillä maan öljyntuotanto ehtyy ja tuontimäärä on ohittamassa viennin.

OPECin jäsenvaltiot (vihreällä)

Afrikka

Algeria (1,68), liittyi vuonna 1969
Libya (1,34) liittyi vuonna 1962
Nigeria (2,19) liittyi vuonna 1971

Lähi-itä

Iran (2,55) liittyi vuonna 1960
Irak (1,48) liittyi vuonna 1960
Kuwait (2,20) liittyi vuonna 1961
Qatar (1,02) liittyi vuonna 1961
Saudi-Arabia (8,73) liittyi vuonna 1960
Yhdistyneet arabiemiirikunnat (2,33) liittyi vuonna 1967

Etelä-Amerikka

Venezuela (2,36*) liittyi vuonna 1960

Kaakkois-Aasia

Indonesia (0,13*) liittyi vuonna 1962

* Vuoden 2003 luku.

[muokkaa] Entiset jäsenet

Gabon, liittyi vuonna 1975 erosi 1995
Ecuador liittyi vuonna 1963 erosi 1993

[muokkaa] Muita öljyntuottajamaita

Joitakin öljyä tuottavia maita, jotka eivät ole OPECin jäseniä.

Euroopassa
Pohjois-Amerikassa
Lähi-idässä
- Oman
- Jemen
Afrikassa
- Angola
- Päiväntasaajan Guinea
Aasiassa
- Itä-Timor
Etelä-Amerikassa
- Brasilia
Oseaniassa
- Australia

Katso myös: Luettelo öljyntuottajamaista

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Kirjallisuutta

Matthew R. Simmons, Twilight in the Desert: The Coming Saudi Oil Shock and the World Economy, Wiley, 2005, ISBN 047173876X

[muokkaa] Aiheesta muualla

Korkea öljyn hinta saattaa olla pysyvämpi ilmiö Alioartikkeli Turun Sanomissa.
Opec: The oil cartel in profile BBC:n artikkeli.
OPEC Brief EIA:n tietosivut.
OPECin kotisivut

	Organization of the Petroleum Exporting Countries (OPEC)
	Algeria \| Indonesia \| Irak \| Iran \| Kuwait \| Libya \| Nigeria \| Qatar \| Saudi-Arabia \| Venezuela \| Yhdistyneet arabiemiirikunnat