Grand opéra
Wikipedia
Grand opéra (ransk. "suuri ooppera") on oopperan tyylilaji, joka varsinkin 1800-luvun puolivälin Pariisissa oli hyvin suosittua. Grand opérassa ulkomusiikilliset asiat olivat nousseet merkittävään asemaan; tuotannot olivat suureellisia, mahtipontisia ja oopperoiden aiheet usein korkealentoisia ja mytologisista hahmoista kertovia. Huomattavimpia rummunlyöjiä genren puolesta olivat saksalais-ranskalainen säveltäjä Giacomo Meyerbeer ja ranskalainen libretisti Eugène Scribe.
[muokkaa] Grand opéran tunnusmerkistöä
- viisi näytöstä
- vahva paikallisväri
- valtava esiintyjäjoukko
- rakkaustarina
- mahtavat kuorot
- pitkät balettiosuudet
- tunteelliset ja räiskyvät duetot
- pitkät vastakkainasettelut (usein sukujen välillä)
- maata vavisuttava loppu, usein esim. tulivuorenpurkaus tai laivan uppoaminen
[muokkaa] Esimerkkiteoksia
- Auber: La Muette de Portici (1828)
- Rossini: Guillaume Tell (1829)
- Meyerbeer: Robert le Diable, (1831)
- Halévy: La Juive (1835)
- Meyerbeer: Les Huguenots, (1836)
- Berlioz: Troijalaiset
- Verdi: Aida, (1871)
Ilman aksenttimerkkiä käytettynä termillä voidaan viitata nykyään myös mihin tahansa suuren kokoluokan oopperaan, esim. Verdin Don Carlokseen.
