Floyd Patterson
Wikipedia
| Floyd Patterson | |
 |
|
| Tiedot | |
|---|---|
| Oikea nimi | Floyd Patterson |
| Lempinimi | The Gentleman of Boxing |
| Painoluokka | raskassarja |
| Maa | Yhdysvallat |
| Syntymäaika | 4. tammikuuta 1935 |
| Syntymäpaikka | Waco, Pohjois-Carolina |
| Kuolinaika | 11. toukokuuta 2006 |
| Kuolinpaikka | New Paltz, New York |
| Kätisyys | oikeakätinen |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 64 |
| Voitot | 55 |
| Tyrmäysvoitot | 40 |
| Tappiot | 8 |
| Ratkaisemattomat | 1 |
| Ei tuomiota / mitätöity | 0 |
Floyd Patterson (s. 4. tammikuuta 1935 Wacossa, Pohjois-Carolinassa, k. 11. toukokuuta 2006 New Paltzissa, New Yorkissa oli amerikkalainen nyrkkeilijä, olympiavoittaja ja ammattilaisten raskaansarjan nyrkkeilyn maailmanmestari (kahdesti).
Vuoden 1952 kesäolympialaisissa Helsingissä 17-vuotias Patterson kilpaili keskisarjassa ja voitti olympiakultaa tyrmättyään loppuottelussa romanialaisen Vasile Titan ensimmäisessä erässä. Saman vuoden syyskuussa hän ryhtyi ammattilaiseksi ja otteli aluksi alemmassa raskassarjassa. Ensimmäisen tappionsa hän kärsi 14:ssä ammattilaisottelussaan 7. kesäkuuta 1954 kiistanalaisesti entiselle maailmanmestarille Joey Maximille. Maxim voitti kaikkien tuomarien pistekorteissa, vaikkakin yleinen mielipide oli päinvastainen.
Kun voittamaton raskaasarjan mestari Rocky Marciano lopetti uransa vuonna 1956, jäi MM-titteli avoimeksi. Patterson näki mahdollisuutensa ja voitettuaan Tommy Jacksonin hän eteni mestaruusotteluun 42-vuotiasta alemman raskaansarjan maailmanmestaria Archie Moorea vastaan. 30. marraskuuta Chicagossa käydyssä kohtaamisessa 21-vuotias Patterson tyrmäsi Mooren viidennessä erässä, minkä myötä hänestä tuli kaikkien aikojen nuorin raskaansarjan maailmanmestari, kun taas Moore oli kautta aikain vanhin haastaja.
Patterson puolusti mestaruuttaan menestyksellä Tommy (Hurricane) Jacksonia, Pete Rademacheria ja Roy Harrisia vastaan, mutta neljännen kerran puolustaessaan mestaruuttaan 26. kesäkuuta vuonna 1959 Yankee Stadiumilla, Bronxissa käydyssä ottelussa hän hävisi ruotsalaiselle Ingemar Johanssonille teknisellä tyrmäyksellä kolmannessa erässä käytyään erän aikana seitsemän kertaa kanveesissa. Vuoden kuluttua tästä Patterson kohtasi Johanssonin uudelleen ja tyrmäsi hänet viidennessä erässä, minkä johdosta hänestä tuli nyrkkeilyhistorian ensimmäinen ihminen, joka on kyennyt uusimaan raskaansarjan mestaruuden. Hän rikkoi tuolloin legendaarisen säännön "They've never come back", joka tarkoittaa, että kun maailmanmestari on kerran menettänyt mestaruutensa, hän ei ikinä voi voittaa sitä takaisin (Säännön rikkoi seuraavan kerran Muhammad Ali). Vuoden 1961 maaliskuussa hän puolusti mestaruuttaan Johanssonia vastaan ja tyrmäsi hänet kuudennessa erässä. Hän puolusti mestaruuttaan voitokkaasti myös Tom McNeeleyä vastaan, mutta 25. syyskuuta 1962 hävisi Sonny Listonille tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä. Hän kohtasi Listonin uudelleen mestaruussottelussa 22. heinäkuuta seuraavana vuonna, mutta myös tällä kertaa Liston tyrmäsi hänet avauserässä. Välissä Patterson otteli viisi ottelua, joista voitti kaikki, ennen kuin pääsi 14. toukokuuta 1965 haastamaan maailmanmestari Muhammad Alin. Ottelu päättyi Alin voittoon teknisellä tyrmäyksellä 12. erässä. Vielä 14. syyskuuta 1968 hän pääsi haastamaan Jimmy Ellisin WBA-mestaruudesta, mutta hävisi pisteillä. Patterson jatkoi uraansa vielä muutaman vuoden ajan. Hän lopetti uransa kärsittyään tappion viimeisessä ottelussaan 20. syyskuuta 1972 Alille. Ammattilaisurallaan hän otteli kaikkiaan 64 ottelua, joissa saavutti 55 voittoa, 8 tappiota, yksi päättyi ratkaisemattomaan.
Elämänsä loppupuolella Patterson kärsi Alzheimerin taudista ja eturauhassyövästä. Hän kuoli kotonaan 11. toukokuuta vuonna 2006 oltuaan sitä ennen viikon sairaalahoidossa.
