B-25 Mitchell

Wikipedia

North American B-25 Mitchell

North American B-25 Mitchell (North American NA-62) oli yhdysvaltalainen kaksimoottorinen keskiraskas pommikone, jonka valmistaja oli North American Aviation. Sitä käytettiin tehokkaasti saksalaisia ja japanilaisia kohteita vastaan jokaisella toisen maailmansodan sotanäyttämöllä. Lentokone oli nimetty "Mitchell":ksi kenraali Billy Mitchellin mukaan. B-25 Mitchell on ainoa yhdysvaltalainen sotilaslentokone, joka on nimetty yksittäisen henkilön mukaan. Tuotannon loppuessa sitä oli eri malleina rakennettu yli 10 000 kappaletta. Tähän joukkoon kuuluivat myös muutamat erikoismallit, kuten Yhdysvaltain merivoimien PBJ-1 partiopommikone ja Yhdysvaltain ilmavoimien F-10 valokuvaustiedustelukone.

Lentokonetta käyttivät useat Liittoutuneiden ilmavoimat Yhdysvaltain ilmavoimien ja merivoimien lisäksi. Näihin maihin kuuluivat Australia, Iso-Britannia (joka vastaanotti yli 900 lentokonetta), Kiina, Alankomaat ja Neuvostoliitto.

B-25 sai mainetta pommikoneena jota käytettiin elokuussa 1942 Doolittle Raidissa, jossa 16 B-25 pommmikonetta everstiluutnantti Jimmy Doolittlen johdolla lähti lentotukialus USS Hornetin kannelta ja pommitti Tokiota ja neljää muuta japanilaista kaupunkia ilman omia tappioita. Hyökkäykseen osallistuneista koneista 15 teki pakkolaskun itäiseen Kiinaan matkalla maassa oleville lentokentille. Tappiot johtuivat polttoaineen loppumisesta, myrskyisestä yösäästä, huonosta näkyvyydestä ja elektronisten suuntauslaitteiden puutteesta vastaanottavilla lentokentillä. Ainoastaan yksi pommikoneista laskeutui ehjänä Neuvostoliittoon, jossa sen viisihenkinen miehistö internoitiin ja lentokone takavarikoitiin. Suurin osa 80:stä Doolittle Raidiin osallistuneesta miehistön jäsenestä selvisi historiallisesta tehtävästään ja pääsi takaisin omien joukkojensa pariin.

[muokkaa] Kehitystyö

B-25 oli aiemman 1930-luvun keskivaiheilla kehitetyn XB-21 (North American-39) -projektin jälkeläinen. XB-21 -mallin kehitystyössä saatuja kokemuksia hyödynnettiin B-25 -pommikoneen (yhtiön nimi koneelle oli NA-40) suunnittelussa. Yksi NA-40 rakennettiin prototyypiksi ja siihen tehtiin myöhemmin useita muutoksia, joilla testattiin potentiaalisia parannuksia. Nämä parannukset pitivät sisällään Wright R-2600 moottorit, joista tuli myöhempien B-25 -koneiden standardimoottori.

Vuonna 1939 muunneltu ja paranneltu NA-40B luovutettiin Yhdysvaltain ilmavoimille arviointia varten. Koneen alkuperäinen tehtävä oli toimia rynnäkköpommituskoneena Iso-Britanniaan ja Ranskaan tapahtuvaa vientiä varten. Kummallakin maalla oli toisen maailmansodan alkuvaiheissa tarve tuonkaltaiselle lentokoneelle. Nämä maat kuitenkin muuttivat suunnitelmiaan ja valitsivat pommikoneeksi myös uuden A-20 Havoc -mallin. Yhdysvaltain ilmavoimat määrittelivät NA-40B:n keskiraskaaksi pommikoneeksi ja malli määrättiin tuotantoon yhtä aikaa armeijan toisen uuden keskiraskaan pommikoneen, Martin B-26 Marauderin, kanssa. NA-40B -prototyyppi tuhoutui lento-onnettomuudessa 11. huhtikuuta 1939.

[muokkaa] Alkuvaiheen tuotanto

NA-40B:n kehitelty versio, NA-62, oli pohja ensimmäiselle varsinaiselle B-25:lle. Armeijalla oli kova kiire saada keskiraskaita pommittajia ja tästä syystä koneesta ei rakennettu versioita palveluskäytön testaukseen eikä siitä tehty kokeellisia malleja. Kaikki tarpeelliset muutostyöt tehtiin tuotantoajojen aikana tai olemassaoleviin lentokoneisiin kenttämuutoksina ympäri maailmaa. Koneista valmistettiin North American Fairfax Airportin tehtailla Kansas Cityssä 6608 kappaletta.

[muokkaa] Ominaisuudet

Tekniset tiedot^[1]:

Pituus 16,1 metriä
Korkeus 4,7 metriä.
Siipien kärkiväli 20,6 metriä
Siipien pinta-ala 57 m²
Tyhjäpaino 9580 kg
Maksimi lentoonlähtöpaino 19000 kg
Maksimi asekuorma 15200 kg
Kaksi Wright R-2600 "Cyclone" -moottoria, teho 1380 kW / moottori
Miehistö kuusi henkeä (kaksi pilottia, navigaattori/pommittaja, tykkimies(torni)/teknikko, radio-operaattori/tykkimies(sivuaseet), tykkimies(perä)
Ylin lentokorkeus 7600 metriä
Huippunopeus 442 kilometriä tunnissa
Toimintasäde 2170 km